Uuden hallintotason, hyvinvointialueiden, toteuttaminen on merkittävä turvallisuus- ja varautumisuudistus. Turvallisuusnäkökohdista ja riskienhallinnasta on välttämätöntä huolehtia alusta alkaen sekä kiinnittää huomio myös häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin liittyvään varautumiseen. Tiukassa aikataulussa ja rajallisella resursseilla toteutettavassa uudistuksessa varautumisen ja turvallisuuden näkökulmat eivät saa jäädä taka-alalle.

Kyse on esimerkiksi varautumisesta seuraavaan pandemiaan, palo- ja pelastustoimen luottavuuden varmistamisesta sekä kyberturvallisten ja resilienttien tietojärjestelmien toteuttamisesta. Useat hyvinvointialueiden vastuulla olevat toiminnot, kuten kansalaisten terveyspalvelut ja -tiedot, ovat todennäköisiä pahantahtoisen kyber- ja hybriditoiminnan kohteita tulevina vuosina. Samalla sosiaali- ja terveydenhuollon valmiussuunnitelmat on päivitettävä hyvinvointialuerakenteiden mukaisiksi. Muun muassa kuntien varautumisen ja turvallisuuden asiantuntijoille tulee hyvinvointialueella vastinpari poikkihallinnollisen yhteistyön varmistamiseksi.

Kokonaisuudessaan Yhteiskunnan turvallisuusstrategia tarvitsee merkittävän päivittämisen hyvinvointialueiden uuden toimintaympäristön toimeenpanossa.

Turvallisuuden ja varautumisen kannalta uudistus on nähtävä myös mahdollisuutena. Suomen yksi vahvuus on ollut kokonaisturvallisuuden mallin toteuttaminen, jossa pyritään yhdistämään yhteiskunnan kaikki toimijat yhteistyöhön. Hyvinvointialueilla on nyt mahdollisuus luoda uudenlaista kokonaisturvallisuuden osallistamisen mallia. Aktiiviset, turvallisuustietoiset ja sitoutuneet kansalaiset ovat hyvin tärkeä osa kriisinkestävää yhteiskuntaa niin yksilöinä kuin lähiyhteisöissään kansalaisyhteiskunnan toimijoina. Kansalaiset on saatava alusta alkaen osallistettua mahdollisimman vahvasti hyvinvointialueen turvallisuustoimintaan.

Aktiivinen järjestökenttä sekä vapaaehtoinen maanpuolustustyö kannattaa sitouttaa vahvasti hyvinvointialueiden turvallisuustoimintaan. Järjestöillä on jo nyt merkittävä rooli onnettomuuksiin ja häiriötilanteisiin varautumisessa, tätä on mahdollista hyödyntää nykyistä laajemmin. Järjestöt kanavoivat ja koordinoivat myös järjestöihin kuulumattomien kansalaisten auttamishalua. Hyvinvointialueiden turvallisuuden ja varautumisen varmistamisessa voisi lisäksi pohtia mahdollisuuksia hyödyntää puolustusvoimien tehtävistä vapautuneen, sijoittamattoman reservin hyödyntämistä.

Jarno Limnéll, Aluevaltuutettu, Länsi-Uusimaa

Panu Latvala, Uudenmaan reserviupseeripiirin varautumisvastaava