Search
Close this search box.

Blogi

Piirien kesäjuhla juhlapuhe

Veikko Karhumäki  3.6.2022

Hyvät maanpuolustajat, naiset ja miehet

Suomen senaatin päätöksellä 28. tammikuuta 1918 kenraali Mannerheimille uskottiin kunniakas tehtävä olla Suomen silloisten puolustusvoimien ylipäällikkö.
Sattumoisin samana tammikuun päivänä 1951 Suomen marsalkka kuoli Sveitsissä. Ensimmäisen päiväkäskynsä Mannerheim antoi Vaasassa 2. helmikuuta 1918, jolla perustettiin tasavallan joukkojen esikunta ja Suomen puolustusvoimat ensimmäisessä muodossaan viikko vapaussodan alkamisen jälkeen.
Puolustusvoimain lippujuhlanpäivän historia, alun perin Suomen sotaväen lippujuhla, sai alkunsa vuonna 1919 vapaussodan päättymisen voitonpäivän paraatissa Helsingissä 16. toukokuuta. Viimeinen sotaväen lippujuhlan päivän paraati järjestettiin 16. toukokuuta 1938. Talvisodan jälkeen sotamarsalkka Mannerheim antoi päiväkäskyn, jonka mukaan lähintä toukokuun 16. päivän sunnuntaita määrättiin vietettäväksi sankarivainajien muistopäivänä, nykyisenä kaatuneiden muistopäivänä.
Mannerheim sai Suomen marsalkan arvon 75-vuotispäivänään 4.6.1942, jolloin valtioneuvosto määräsi tämän päivän puolustusvoimain lippujuhlan päiväksi. Huomenna valtakunnalliseen lippujuhlan päivän paraatiin osallistuu Helsingissä Uudenmaan reserviläispiirien ja niiden kahdeksan yhdistyksen liput. Järvenpään reserviupseerikerhon lippua kantaa majuriksi ylennettävä Jere Willberg.
Suomen itsenäisyyden alkuvuosikymmenet olivat tuskaista taivalta. Marraskuussa 1917 Leninin Suomeen lähettämä Stalin lausui kuulijoilleen: ”Toverit! Meille on tullut tietoja, että teidän maassanne on samanlainen valtakriisi kuin oli Venäjälläkin Lokakuun vallankumouksen aattona… Tällaisessa ilmapiirissä voi kestää ja voittaa vain yksi valta, sosialistinen valta… Jos tarvitsette meidän apuamme, me annamme sitä teille, veljellisesti ojentaen teille käden. Tästä voitte olla varmat.”
Joulukuun 6. päivänä eduskunta hyväksyi itsenäisyysjulistuksen äänin 100 puolesta ja 88 vastaan.
Kansakunta oli kahtia jakaantunut. Osa porvaristostakin vastusti maamme itsenäistymistä peläten idänkaupan päättymistä. Seurauksena oli 108 päivää kestänyt vuoden 1918 sota, joka päättyi 15. toukokuuta. Sen alkuun sitä kutsuttiin niin valkoisten kuin punaistenkin puolella vapautustaisteluksi. Valkoisten puolella sillä tarkoitettiin Suomen vapauttamista Venäjän vallasta ja punaisten puolella kansan vapauttamista kapitalismin sorrosta. Tampereella käytiin tuon sodan ratkaisutaistelut suomalaisten kesken maalis-huhtikuussa 1918.
Suomen itsenäisyyden osalta ratkaisevaa oli Venäjän ja Saksan rauhansopimus Brest-Litovskissa maaliskuun alussa 1918 vuonna 1914 alkaneen ensimmäisen maailmansodan vielä jatkuessa. Silloin Saksa saneli Venäjälle rauhanehdot, joilla Baltian maat ja Suomi tulivat Saksan etupiiriin.
Rauhansopimus Neuvosto-Venäjän ja Suomen kesken solmittiin vieraalla maalla Viron Tartossa vasta lokakuuta 1920. Siellä ei solmittu vallankumouksen, luokka-, veljes- tai kansalais- saati sisällissodan rauhaa. Kyse oli Suomen osalta vapaussodasta, joka turvasi maallemme länsimaisen demokratian, ja jossa maamme itärajakin viimein määritettiin. Kansakuntamme ehti onneksi eheytyä tuon surullisen sodan seurauksista parissa kymmenessä vuodessa.
Euroopan maista itsenäisen Suomen suhde Saksaan on ollut merkittävin niin hyvässä kuin valitettavasti pahassakin. Neuvostoliiton ja Saksan 23.8.1939 sopimassa hyökkäämättömyyssopimuksen salaisessa lisäpöytäkirjassa itänaapurin etupiirin sovittiin mm. Puolan itäosa, Baltian maat ja Suomi. Inkerin piispa Leino Hassinen on maininnut tuosta sopimuksesta: Maailmanhistoria tuskin tuntee verisempää paperia, jonka seurauksena toinen maailmansota syttyi vain yhdeksän päivää myöhemmin.
Suomi joutui yksin sotaan suurvaltaa vastaan. Talvisota päättyi rauhansopimukseen 13. maaliskuuta 1940. Sodasta Suomi ei olisi itsenäisenä selvinnyt ilman vuonna 1918 perustettua Suojeluskuntajärjestöä ja 1920 perustettua Lotta Svärd –järjestöä, ja ilman vahvaa maanpuolustustahtoa. Puolustusvoimien sodanajan joukkoihin kouluttama reservi olisi ollut riittämätön ilman Suojeluskuntajärjestöön sitoutuneiden vapaaehtoisten saamaa sotilaallista koulutusta.
Talvisodassa armeijakuntia ja divisioonia sekä pääosin myös rykmenttejä ja pataljoonia johtaneet upseerit olivat saaneet sotilaskoulutuksen Saksassa Jääkäripataljoona 27:ssä ja osallistuneet 1. maailmansotaan Baltiassa saksalaisten rinnalla, isoisänikin heidän joukossaan. Talvisodan järkyttävät taloudelliset ja aluemenetykset tiedämme. Suomi menetti keskimäärin 230 ihmistä sodan jokaisena vuorokautena.
Uhrin suuruutta ilmentää vertaus autolautta Estonian uppoamisesta 1994. Saisimme lukea lehdistä kahdesti viikossa tuollaisesta onnettomuudesta 15 viikon ajan.
Baltian maat suostuivat Neuvostoliiton sotilastukikohtien perustamiseen alueilleen 1939. Sen seurauksena Suomen välirauhan 1940 aikana päättyi Viron, Latvian ja Liettuan 20-vuotinen itsenäisyys Neuvostoliiton miehitykseen verukesyillä. Saksa oli vallannut Tanskan ja Norjan. Suomi jäi loukkuun kahden häikäilemättömän diktaattorivaltion väliin. Monien mainintojen mukaan ruton ja koleran väliin. Keskusteluissaan Liettuan ulkoministerin kanssa Moskovassa 3. kesäkuuta -40, Molotov vaati kuulijaltaan todellisuuden tajua sanelullaan:
”Teidän on ymmärrettävä, että pienet kansat tulevat häviämään tulevaisuudessa. Teidän Liettuanne ja muiden Baltian kansojen, Suomi mukaan luettuna on liityttävä kunniakkaaseen neuvostokansojen perheeseen. Sen vuoksi teidän tulisi nyt alkaa perehdyttää kansaanne neuvostojärjestelmään, joka tulevaisuudessa tulee hallitsemaan kaikkialla Euroopassa ja jota tullaan toteuttamaan nopeammin joissakin paikoissa, kuten Baltian maissa ja myöhemmin muualla.”
Marraskuussa 1940 Molotov neuvottelijoineen matkusti junalla Berliiniin pyytämään Hitleriltä Suomen suhteen vapaita käsiä Suomen asian lopulliseksi ratkaisemiseksi. Sitä ei Hitler Molotoville sallinut ilmeisinä syinä Petsamon nikkeli ja Suomen taistelu talvisodassa sekä sijainti kartalla. Ruotsi välttyi sodalta verrattain vahvan maanpuolustuksensa ansiosta ja ennen kaikkea kaupankäynnillään sotaa käyvän Saksan kanssa. Talvisodan jälkeen suomalaisten maanpuolustustahto ja taito olivat jäljellä, mutta välineet vähissä.
Suomen joutuminen jatkosotaan oli väistämätöntä. Jo sodan nimikin sen sanoo. Muusta puhuminen on turhaa jossittelua. Kesän -44 taisteluissa saavutetulla torjuntavoitolla turvattiin jälleen raskailla rauhanehdoilla maallemme länsimainen demokratia. Vielä oli käytävä Lapin sota vetäytyviä saksalaisjoukkoja vastaan Neuvostoliiton vaatimuksesta, mihin pyytämättä osallistui myös puna-armeija itäisessä Lapissa.
Sotiemme 1939 -1945 inhimilliset menetykset olivat valtavat. Joka kuudestoista mies oli sotainvalidi, joka seitsemästoista nainen oli sotaleski, joka kahdeskymmenesviides lapsi oli sotaorpo ja joka yhdeksäs suomalainen oli evakko.
Ukrainasta on nyt noin joka kahdeksas kansalainen, yli kuusi miljoonaa, jättänyt kotimaansa. Heidän lisäksi noin seitsemän miljoonaa on siirtynyt toisaalle asuinseudultaan. Ukrainalaiset käyvät urhoollista puolustustaistelua Venäjää vastaan nyt jo sadannetta päivää. Siitä Ukraina selviää itsenäisenä kansakuntana saamallaan länsimaisella avulla. Kiitos kuuluu kaikille valtioille sotilaallisesta ja kaikkinaisesta muusta avunannosta, jota Ukraina tarvitsee niin pitkään, kunnes rauhanteolle on edellytykset.
Itsenäisenä kansakuntana Suomikaan ei olisi selvinnyt yhdestäkään neljästä käymästään sodasta ilman ulkomaista apua. Maamme itsenäisyydestä kiitos kuuluu sotiemme 1939 – 1945 veteraanisukupolvelle, sodanajan joukoissa taistelleille ja kotirintamalla toimineille, nuorimmista vanhimpiin.
Veteraanijärjestömme perustivat 24. huhtikuuta 2003 Tammenlehvän Perinneliiton vaalimaan sotasukupolven perinteitä ja arvoja. Liittoon kuuluu tänä päivänä 22 maanpuolustus-, veteraani- ja perinnetyötä tekevää liittoa. Vuonna 2010 tämä liitto antoi Suomen Sotaveteraaniliitolle toimeksiannon muodostaa maahan alueellisia sotiemme 1939-1945 veteraanisukupolven  muistoa vaalivia perinneyhdistyksiä. Alueen mukaan näistä perinneyhdistyksistä on tulossa suurimmillaan sotaveteraanipiirin alueen, siis maakunnan kokoisia.
Piiriemme alueelle pyritään perustamaan neljä rekisteröitävää perinneyhdistystä, Itä-, Keski-, Länsi, ja Pohjois-Uudenmaan alueelle. Viimemainittu ulottuu Etelä-Hämeen piirien alueelle Hausjärven, Lopen ja Riihimäen osalta, ja meillä Hyvinkäälle ja Nurmijärvelle. Etelärannikon kaksikielisen alueen osalta on perinneyhdistykseen liittyen vielä avoimia kysymyksiä.
VETRES Keski-Uusimaan vuosikokouksessa Tuusulan seurakunnan Jokipaltio-auditoriossa, entisen Ilmatorjuntakoulun tiloissa tämä rekisteröimätön yhteistoimintaorganisaatio lakkautettiin10. toukokuuta, joka aloitti toiminnan Järvenpään, Keravan ja Tuusulan alueella joulukuussa 1999 ja kasvoi viiden kunnan alueella toimineeksi 40 sidosryhmän organisaatioksi.
VETRES-perustalle perustettiin Taistelukoululla 24. toukokuuta Järvenpään, Keravan, Tuusulan, Mäntsälän ja Pornaisten alueella toimiva rekisteröitävä yhdistys, Keski-Uusimaan sotasukupolven 1939 – 1945 perinneyhdistys. Siinä yhden lujan lenkin muodostaa maamme vanhin, jo 6. lokakuuta 2006, rekisteröity paikallisyhdistys, Mäntsälän seudun sotiemme veteraanien perinneyhdistys ry.
Veteraaniperinteen vaaliminen on kuulunut vähäisessä määrin piirihallitustemme kokoustoimintaan. Yhdistysten toiminnassa se on näkynyt jo pitkään. Maanpuolustuspäivien lippulinnoissa jälkipolvet ovat veteraanilippujen kantajina, jolloin 62 järjestölipun ennätys tehtiin Uudenmaan 29 maanpuolustuspäivässä 2. lokakuuta 2011. Piirilehtemme Oltermannin palstoilla VETRES-toimintaa on tehty tunnetuksi vuosittain vuodesta 1999 lähtien.
Velvollisuutemme menneitä sukupolvia kohtaan on vaalia veteraaniperintöä ja huolehtia tämän maan rakentamisesta niin, että tulevatkin sukupolvet tuntevat sen tarvittaessa puolustamisen arvoiseksi.
Aatteellisella toiminnalla on ollut aina suuri arvo, jolla paikallislehdissä ylitetään myös julkaisukynnys.
Pitkäaikaisesta toiminnasta voidaan palkita monin tavoin, myös ylennyksellä. Maanpuolustustyöhön liittyvien ansioiden perusteella voidaan 45-vuotias tai sitä vanhempi asevelvollinen, jota ei ole aikaisemmin ylennetty reservissä, ylentää kerran ilman jatkokoulutusta. Miehistön osalta ikäraja on 40 vuotta.
RUL:lla on palkitsemisiin ansiomitalit, kultainen vuodesta 1935 alkaen ja kultainen soljen kera vuodesta 1981 sekä hopeinen ja pronssinen ansiomitali vuodesta 1989 alkaen. Muilla maanpuolustusjärjestöillä on omansa ja tietysti ovat vielä valtiollisetkin kunniamerkit.
Vuosien 1935 – 1951 varrella 14 ansioitunutta yhdistystemme jäsentä on palkittu RUL:n kultaisella ansiomitalilla ennen piirimme perustamista. Piirin toiminnan aikana 1952 – 2021 ansioituneille jäsenille on myönnetty 46 kultaista ansiomitalia soljen kera ja 193 kultaista ansiomitalia, joista Järvenpähän 10 soljen kera ja 26 kultaista.
Parhaimmat onnittelut nyt palkittaville ja ylennyksen saaville jäsenillemme sekä huomiselle hyvää lippujuhlan päivää.

Liity jäseneksi

Alla olevilla painikkeilla Reserviläisliiton tai Reserviupseeriliiton jäsenhakulomakkeeseen.