Karkkilan Reserviläiset, Karkkilan Reserviupseerikerho sekä Karkkilan Veteraanijärjestöjen liput olivat jälleen näyttävästi esillä 4.6. valtakunnallisessa paraatissa maanpuolustusjärjestöjen lippulinnassa. Sään haltijatar suosi koko paraatia katselmuksineen ja vasta viimeisten lipunkantajien päästessä bussikuljetuksiin takaisin Santahaminaa kohti alkoi taivas tihkua kylmää vettänsä. Karkkilan lipunkantajina toimivat tänä vuonna Juha Frosterus, Petri Heikkilä ja Kai Pykäläinen. Tässä heidän mietteitään paraatin annista:

Kai Pykäläinen, Karkkilan Reserviläiset:
”Toiveet on tehty toteutettaviksi. Itsellä oli jo ennen varusmiespalvelusta toiveena päästä mukaan ko. paraatiin, mutta syystä tai toisesta se ei toteutunut varusmiespalvelusta suorittaessani. Tästä on nyt aikaa 29 vuotta. Nyt alkukeväästä saadessani mahdollisuuden lähteä mukaan paraatiin tiesin, etten tulisi jättämään tätä mahdollisuutta väliin. Ilmoittauduin vapaaehtoiseksi sen enempää asiaa miettimättä.
Paraatipäivän aamu, ei todella valjennut aurinkoisena alkukesän päivänä, vaan ilmassa oli pikemminkin syksyistä kosteutta ja koleutta. Edellisellä viikolla suoritettu neljän päivän marssi tuntui edelleen jaloissa, mutta mieli oli kuitenkin odottavan innostunut. Oli ilahduttavaa huomata miten lippulinnamme ja ylipäätään koko paraatin eri ikäiset osallistujat olivat jokainen omalla tavallaan motivoituneita ja innostuneita suorittamaan tätä arvokasta tehtävää yhdessä. Jokainen sopi mukaan porukkaan sotilasarvosta tai muusta taustasta riippumatta.
Itselle paraati merkitsee isänmaallisuutta, maanpuolustustahtoa sekä kunnioitusta suomen puolustusvoimia kohtaan.
Paraati itsessään oli rutiininomainen suoritus, mutta päivä kokonaisuudessaan oli monella tapaa isänmaallinen ja ainakin oma maanpuolustustahto nousi entisestään.”

Juha Frosterus, Karkkilan Reserviupseerikerho:
”Hienoa oli olla osa näin suurta paraatia ja varsinkin kun meitä oli vastassa Helsingin kadut täynnä ihmisiä vauvasta vaariin ja selkeästi myös ei alkuperältään suomalaiset sukujuuret omaavia. Arvostuksen myös vapaaehtoisjärjestöjä kohtaan pystyi aistimaan ihmisten iloisista kannustuksista sekä Aleksanterinkadulla odotellessa ihmiset tulivat kyselemään tunnelmia jopa suoraan. Maanpuolustusjärjestöjen yhteinen lippulinna oli hieno ja Karkkilan sekä Uudenmaan edustajana oli mukava tutustua Pääkaupunkiseudun  Reserviläisjärjestöjen aktiiveihin. Yhteisessä lippulinnassa oli hieno yhteishenki ja ajatus itselleni heräsi, että alueen aktiivien pitää piristää yhteistyötä yli piirirajojen entisestään yhteisen maanpuolustusaatteen eteen tehtävissä tapahtumissa.”

Petri Heikkilä, Karkkilan Reserviläiset: 
”Oli suuri kunnia päästä kantamaan Uudenmaan Reserviläispiirin lippua. En voi oikeastaan muuta sanoa, kuin erittäin kasvattava ja hieno kokemus. Oli hieno tunne olla kaltaistensa seurassa, isänmaallisuuden tunne kasvoi joka askeleella, kun ohimarssin seuraajia riitti ja riitti koko marssin ajan. Tämä on se tunne, jota toivoisin mahdollisimman monen reserviläisen kokevan hienossa edustustehtävässä. No, olihan muonittamisen kanssa pieni probleema: lounasruoka, mikä Santahaminasta saatiin mukaan aamulla 4.6. bussin alakertaan, saatiin jakeluun vasta marssin jälkeen, eikä siinä pussukassa pähkinäallergikolle juuri ollut mitään syötävää. Mutta hengissä selvittiin. Tänään illalla parannellaan jalkapohjia ja pohkeita. Olisikohan kotona sauna odottamassa…”

Kaikkien yhteisenä ajatuksena oli, että mahdollisimman monen reserviläisen on päästävä tämä kunniatehtävä joskus suorittamaan. Tähän ajatukseen on hyvä lopettaa ja toivottaa toimintarikasta kesää. 2023 MP-päivillä Karkkilassa tavataan!

TEKSTI: TUOMO KORPELA, KaRes pj.