paluu koti-Suomeen

Viimeisimmät

Luutnantti Vilhelm Onni Haikalan siunaustilaisuus Nurmijärvellä 17.03.2023

Nurmijärven Reserviupseerikerho perustettiin 29.04.1941 Nurmijärven kirkonkylän Ahjolassa ja paikalla oli myös reservin luutnantti Vilhelm Haikala. Muutamia vuosia myöhemmin luutnantti Vilhelm Haikala oli juuri täyttämässä 30 vuotta jatkosodan loppuvaiheessa, kun hän kaatui kranaatin sirpaleisiin taisteluissa 1. -5.7.1944 Viipurin lahden Teikarsaaressa. Vilhelmin viimeiset sanat olivat ”Kestäkää pojat”

Kunniakas perustajajäsenemme Vilhelm ”Ville” Onni Haikala laskettiin sotilaallisin menoin haudan lepoon Nurmijärven kirkon sankarihautausmaahan 17.03.2023. Paikalla olivat omaiset, sankarivainajan löytäneet etsijät, Kaartin jääkärirykmentin, Vaasan rannikkojääkäripataljoonan, Nurmijärven seurakunnan ja Nurmijärven Reserviupseerikerho ry:n ja Nurmijärven Reserviläiset ry:n edustajia.

Nurmijärven reserviläisyhdistykset järjestivät liikenteen ohjauksen ja kunniavartion. Nurmijärven reserviläisyhdistykset olivat mukana myös seppeleenlaskuissa ja muissa kunnianosoituksissa.

Siunauksen hoiti kenttärovasti evp Seppo Ahonen.

TEIKARSAAREN TAISTELU

Neuvostoliiton Ivan Korovnikovin 59. Armeija sai ylimenohyökkäystehtävän Viipurinlahden yli Suomen rannikolle. Tehtävän sai eversti Fjodor Burmistrovin 224.Divisioona. Hyökkäys piti aloittaa Uuraansaaren ja sen edustalla olevien saarien kautta. Hyökkäyksen vasemman siiven suojaksi piti valloittaa Teikarin- ja Melansaari. Hyökkäys alkoi 30.6.1944 klo 22:00 tulituella. Heti puolen yön jälkeen 1.7. alkoi Teikarinsaaren etelä- ja itäpuolelle saapua venäläisiä joukkoja. Venäläiset saivat nopeasti rannan haltuunsa ja valtasivat suuren osan saaresta

Saarta puolusti majuri Viljo Myntin komentama IV Linnakkeisto, johon kuului kaksi torjuntakomppaniaa (80.TK ja 42.TK) sekä yksi Rannikkopataljoonan komppania (3./RP 7). Aamuyöllä saapui mantereelta vahvistuksina kolme komppaniaa. Näillä joukoilla vallattiin takaisin menetetyt alueet aamuseitsemään mennessä. Teikarsaaren puolustajat menettivät kaatuneina ja haavoittuneina 117 miestä. Vihollisen tappiot olivat 326 miestä.

Lentotiedustelumme havaitsi illalla 3.7. lähes sadan vihollisen maihinnousualuksen lähestyvän Teikarsaarta. Aamuyöllä 4.7. aloitti vihollinen tykistötulituksen, joka klo 8 muuttui raivokkaaksi rumputulitukseksi.  Klo 10 jälkeen vihollinen aloitti maihinnousun vahvassa suojasavussa. Luutnantti O. Koskisen johtama vastahyökkäys menestyi aluksi. Eteneminen kuitenkin pysähtyi klo 14. Taistelut olivat erittäin ankaria ja etenkin upseeritappiot olivat suuria. Usean joukkueenjohtajan kaaduttua tai haavoituttua korpraali Viljo Vyyryläinen otti joukot haltuunsa ja suoritti vastahyökkäyksen omalla esimerkillään. Hänelle myönnettiin myöhemmin tästä toiminnasta Mannerheimristi n:o 181.

Puolustajien avuksi tuli luutnantti Lars Westerholmin Rannikkopataljoonan 3. komppania ja myöhemmin iltapäivällä kapteeni John Fridellin Rannikkorykmentti 2:n Konekiväärikomppania, jotka suorittivat vastaiskun. Se pysähtyi kuitenkin saaren puoliväliin Westerholmin haavoituttua kuolettavasti. Majuri Myntti alisti kaikki etulinjan joukot kapteeni Fridellille, jonka johdolla aloitettiin uusi vastahyökkäys ja vihollinen saatiin eristettyä saaren itäkärkeen.

Kapteeni Tauno Salomaan tulivoimainen osasto saapui yöllä puolustajien avuksi. Osaston kaikilla miehillä oli aseena konepistooli ja he aloittivat saaren itäniemen puhdistuksen. Myös 1. Moottoroidun Rannikkopatteriston komentaja Kauko Miekkavaara saapui johtamaan patteristonsa tulta. Miekkavaara kaatui saaressa 5.7.

SA-kuva

Teikarsaari oli suomalaisten hallussa 5.7.1944. klo 7 mennessä. Suomalaiset tuhosivat vihollisen Jalkaväkirykmentin lähes viimeiseen mieheen. Taistelu saaresta jatkui parin tunnin kuluttua. Vihollistykistö aloitti tulivalmistelun, johon yhtyivät ilmavoimat ja tykistöalukset. Teikarsaaren puolustajien raskaat aseet tuhoutuivat. Vihollinen hyökkäsi kahdella tuoreella rykmentillä, n. 4 000 miestä, Teikarsaareen. Vihollinen sai vallattua saaren eteläosan.

Puolustus järjestettiin saaren keskiosaan, mutta asema murtui pian. Majuri Myntti ja kapteeni Fridell järjestivät joukkojensa rippeillä puolustuksen saaren pohjoisosaan. Myntti sai luvan irtautua Teikarsaaresta, koska joukkojen tilanne oli toivoton. Myntti kaatui 5.7.1944. Miehet alkoivat paeta uimalla lähisaariin ja evakuointia haittasi myös vihollisen ilmatoiminta. Haavoittuneita kuljetettiin veneillä ja lautoilla. Vihollinen menetti ainakin 2 000 miestä ja puolustajat 800.

Vilhelm Haikalan löytyneet luutnantin arvomerkit Teikarsaaren lounaisrannalta

Liity jäseneksi

Alla olevilla painikkeilla Reserviläisliiton tai Reserviupseeriliiton jäsenhakulomakkeeseen.